Riskien arviointi pienyrityksessä

Mitä laki vaatii

Työturvallisuuslain (738/2002) 10 § velvoittaa työnantajan järjestelmällisesti selvittämään työn vaarat, poistamaan ne mahdollisuuksien mukaan ja arvioimaan jäljelle jäävien riskien merkityksen. Selvitys on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa. Työnantajalla on oltava selvityksestä ja arvioinnista hallussaan kirjallinen dokumentti.

Arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa tapaturmavaarat, työn fyysinen ja henkinen kuormitus, altisteet, työtilat ja -välineet sekä työntekijän henkilökohtaiset edellytykset, kuten ikä, kokemus ja kielitaito.

Arvioinnin viisi vaihetta

1. Rajaa kohde: mikä työ, työpiste tai työvaihe arvioidaan ja ketkä siinä työskentelevät.
2. Tunnista vaarat kohde kerrallaan: melu, valaistus, tärinä, työasennot, kemikaalit, sähkötyöt, tulityöt, koneet, liikenne, henkinen kuormitus.
3. Arvioi jokaisen vaaran todennäköisyys ja seurausten vakavuus riskimatriisilla.
4. Päätä hallintakeinot: poista vaara, korvaa, rajoita teknisesti, ohjeista, käytä henkilönsuojaimia — tässä järjestyksessä.
5. Kirjaa vastuuhenkilö ja aikataulu, dokumentoi ja tarkista tilanne sovittuna päivänä uudelleen.

Riskimatriisi käytännössä

Riskin suuruus saadaan yhdistämällä tapahtuman todennäköisyys (epätodennäköinen / mahdollinen / todennäköinen) ja seurausten vakavuus (vähäiset / haitalliset / vakavat). Lopputulos jaetaan yleensä viiteen luokkaan: merkityksetön, vähäinen, kohtalainen, merkittävä ja sietämätön riski.

• Merkityksetön ja vähäinen: ei välttämättä toimenpiteitä, mutta tilannetta seurataan.
• Kohtalainen: toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan sovitussa määräajassa.
• Merkittävä: työtä ei aloiteta tai jatketa ennen kuin riskiä on pienennetty.
• Sietämätön: työ keskeytetään, kunnes riski on poistettu.

Tyypilliset virheet

• Arvio tehdään kerran ja unohdetaan — päivitä vähintään vuosittain ja aina muutosten yhteydessä.
• Hallintakeinoksi kirjataan pelkkä suojain, vaikka vaaran voisi poistaa tai eristää.
• Työntekijöitä ei osallisteta, jolloin todelliset arjen vaarat jäävät tunnistamatta.
• Toimenpiteille ei nimetä vastuuhenkilöä eikä määräaikaa, jolloin mikään ei etene.