Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi

Vaara on ominaisuus tai tilanne, joka voi aiheuttaa vahinkoa: liikkuva kone, kemikaali, korkealla työskentely, kiire. Riski on arvio siitä, kuinka todennäköisesti vaara toteutuu ja kuinka vakava seuraus olisi. Sama vaara voi olla eri työmaalla hyvin eri riski.

Arviointi tehdään työtehtävä kerrallaan, ei koko yritys kerrallaan. Käytännössä kirjataan työvaihe, sen vaaratekijät, nykyiset hallintatoimet, jäännösriski ja tarvittavat lisätoimenpiteet vastuuhenkilöineen ja määräpäivineen.

Kattava arviointi käy läpi viisi ryhmää, jotta mikään ei jää huomaamatta: fysikaaliset (melu, tärinä, lämpö, valaistus, säteily), kemialliset ja biologiset (liuottimet, pölyt, homeet, tartunnat), fyysinen kuormitus ja ergonomia (nostot, toistotyö, hankalat asennot), tapaturmavaarat (putoaminen, liukastuminen, koneet, sähkö, liikenne) sekä psykososiaaliset tekijät (kiire, yksintyöskentely, häirintä, epäselvät vastuut).

Psykososiaalinen kuormitus on lain silmissä samanarvoinen vaaratekijä kuin putoaminen — se jää usein arvioimatta, vaikka se aiheuttaa eniten sairauspoissaoloja. Yksintyöskentely (TTL 29 §) edellyttää erityisiä järjestelyjä, kuten yhteydenpitoa ja hälytysmahdollisuutta.

Yleisin menetelmä on 3×3- tai 5×5-matriisi, jossa todennäköisyys (epätodennäköinen – mahdollinen – todennäköinen) kerrotaan seurauksen vakavuudella (vähäinen – haitallinen – vakava). Tuloksena saadaan viisi tasoa: merkityksetön, vähäinen, kohtalainen, merkittävä ja sietämätön riski.

Ratkaisevaa on, mitä luku tarkoittaa käytännössä. Sietämätön riski tarkoittaa, että työtä ei aloiteta tai se keskeytetään. Merkittävä riski vaatii toimenpiteet ennen työn jatkamista. Kohtalainen riski vaatii aikataulutetut toimenpiteet. Pelkkä numero ilman päätöstä ei ole arviointia.

Vakavuus arvioidaan pahimman uskottavan seurauksen mukaan, ei keskimääräisen. Kolmen metrin putoaminen arvioidaan mahdollisesti kuolemaan johtavana, ei nyrjähdyksenä.

Toimenpiteet valitaan aina tässä järjestyksessä: 1) poista vaara kokonaan, 2) korvaa vaarallinen turvallisemmalla, 3) tekniset ratkaisut ja rakenteelliset suojaukset, 4) työn järjestelyt, ohjeet ja koulutus, 5) henkilönsuojaimet. Suojaimet ovat viimeinen keino, koska ne eivät poista vaaraa vaan siirtävät riskinhallinnan yksittäisen ihmisen muistin varaan.

Käytännön esimerkki: katolla työskentely. Ensisijaisesti työ tehdään maasta käsin (poisto). Jos ei onnistu, asennetaan kaiteet (tekninen suojaus). Vasta jos kaidetta ei ole mahdollista asentaa, käytetään putoamissuojainvaljaita kiinnityspisteeseen — ja silloin kiinnityspiste on suunniteltava, ei improvisoitava.

Vaarojen arviointi epäonnistuu yleensä siksi, että se yritetään tehdä kerralla koko yritykselle abstraktilla tasolla. Toimiva tapa on edetä työvaihe kerrallaan ja pitää jokainen kohta niin konkreettisena, että työntekijä tunnistaa siitä oman työnsä.

Vaihe 1: rajaa kohde. Valitse yksi työvaihe, esimerkiksi ”muottien purku” tai ”kulmahiomakoneella katkaisu”, älä ”rakennustyö”. Vaihe 2: tunnista vaarat viiden ryhmän avulla ja käy ne läpi järjestyksessä, jotta psykososiaaliset ja kemialliset tekijät eivät jää fyysisten varjoon. Vaihe 3: kirjaa nykyiset hallintakeinot rehellisesti — vain ne, jotka oikeasti ovat käytössä.

Vaihe 4: arvioi jäännösriski todennäköisyyden ja seurauksen avulla nykyiset keinot huomioiden. Vaihe 5: päätä lisätoimenpiteet toimenpidehierarkian mukaisessa järjestyksessä. Vaihe 6: nimeä vastuuhenkilö ja määräpäivä jokaiselle toimenpiteelle — ilman näitä toimenpide ei toteudu. Vaihe 7: sovi seuranta ja päivitys.

Arviointi tehdään yhdessä työn tekijöiden kanssa. Toimistossa yksin laadittu arviointi tunnistaa tyypillisesti vain ilmeiset vaarat ja ohittaa juuri ne oikaisut ja poikkeustilanteet, joissa tapaturmat oikeasti sattuvat.

Otetaan yksi tavallinen työvaihe ja viedään se arvioinnin läpi, jotta menetelmä konkretisoituu. Työvaihe: teräsprofiilin katkaisu kulmahiomakoneella työmaan taukotilan vieressä.

Tunnistetut vaarat: kipinöinti ja tulipalon vaara, laikan rikkoutuminen ja sirpaleet, melu noin 100 dB, kvartsi- ja metallipöly, käsiin kohdistuva tärinä, kompastuminen johtoon sekä kiire työvaiheen lopussa. Nykyiset keinot: suojalasit ja kuulosuojaimet käytössä, laikkasuojus paikallaan.

Jäännösriski: seuraus vakava (silmävamma, palo), todennäköisyys mahdollinen — riski merkittävä, eli toimenpiteet vaaditaan. Toimenpiteet hierarkian mukaan: ensin selvitetään, saako profiilit tilattua määrämittaan (vaara poistuu kokonaan). Jos ei, katkaisu siirretään erilliseen katkaisupisteeseen pois taukotilan vierestä (tekninen ja rakenteellinen keino), kipinäsuoja ja alkusammutin paikalle, kohdepoisto tai vesileikkuu pölylle, työlupa jos kyse on tulityöstä, ja vasta viimeisenä henkilönsuojaimet.

Huomaa järjestys: suojalasit eivät ole ratkaisu vaan viimeinen kerros. Arvioinnin arvo syntyy siitä, että ensimmäiset kysymykset ovat ”voiko tämän jättää tekemättä” ja ”voiko tämän tehdä toisin”.

Vanhentunut arviointi on tarkastuksessa lähes yhtä paha kuin puuttuva, koska se osoittaa arvioinnin irronneen todellisesta toiminnasta. Päivitys ei kuitenkaan tarkoita koko asiakirjan uudelleenkirjoittamista, vaan muuttuneiden kohtien tarkistamista.

Vuosittainen läpikäynti riittää perustasoksi, mutta päivitys on tehtävä aina myös silloin, kun jokin olennainen muuttuu: uusi kohde tai työtapa, uusi kone tai kemikaali, henkilöstön vaihtuminen tai uusi kokematon tekijä, tapaturma tai vakava läheltä piti -tilanne, tai viranomaisen tai tilaajan huomautus.

Hyvä käytäntö on kytkeä päivitys olemassa olevaan rytmiin: kun uusi työmaa alkaa, arviointi käydään läpi aloituspalaverissa. Näin päivitys ei jää erilliseksi toimistotyöksi, jonka kukaan ei ehdi tehdä.